Karjaa kutsuu

Pitkään ja hartaasti odotettu Rally-Tokokisa ja paljon paineita . Toiveita oli päivälle..no..paljon, sillä jos kilpailusta tulisi hyväksytty tulos, siirtyisi Maya voittajaluokkaan ja saisi koulutustunnuksen RTK2.

Edellisenä iltana minun oli tarkoitus katsoa vielä kisakirjeestä tarkka osoite ja ottaa kisavastaavan puhelinnumero ylös, mutta kuinkas kävikään; netti simahti ja siinä sitä ihmeteltiin että "mikäs se osoite mahtoikaan olla ?!" Tien nimen muistin kyllä, mutta koska alue ei ollut tuttu meistä kummallekaan, oli kartasta tarkoitus katsoa ajo-ohjeita (kisakirjeessä ei sellaista suurta kummajaista, kuin ajo-ohje, edes tunnettu ). Naputtelin viestiä Rally-ystävälleni Sannalle joka katsoi minulle netistä osoitteen (KIITOS SANNA!) ja Ari soitteli siskonpojaltaan ajo-ohjeita. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat arvokkaita kun hätä iskee. Hädäksihän luetaan toki myös se jos netti ei toimi ja sähköpostissa on kisakirje :D

Paikka löytyi hyvin. Maya aloitti tutun piippiviestinnän heti autosta päästyään. Onneksi se rauhoittuu nykyään kohtalaisen nopeasti kun huomaa etten päästä sitä EDELLEENKÄÄN muiden kanssa leikkimään.

 Lähtövuoromme oli kuudentena. Kilpailijoita oli yhteensä 13. Numerolappuja ei jostain kumman syystä ollut, joten lähtölistasta piti itse katsoa, minkä rotuinen koira starttaa ennen omaa vuoroa ja pitää huoli että itse on ajoissa paikalla.          Tuomarimme, Anna Klingenberg, oli tehnyt helpohkon radan jossa oli yhteensä 16 tehtäväkylttiä. Heti alussa oli kyltit 360 astetta vasempaan ja 360 astetta oikeaan. Onneksi olin hinkannut ensiksi mainittua kotona ja Maya kääntyi hyvin käyttäen takapäätään. Koko rata meni mielestäni hyvin ja nopeasti. Vain pujottelussa tuli selkeä yhteistyöstiplu kun Maya rupesi haistelemaan mattoa. Sain sen onneksi nopeasti mukaan ja siitä lähti vain -1p. Mutta sitten.. Viimeinen kyltti, se murheenkryyni koko kisassa. Tehtävänä seisoi: ISTU, yksi askel ISTU, kaksi askelta ISTU, kolme askelta ISTU. Mitä tekikään Maya-apina! Se oli ensimmäisessä perusasennossa vain niiannut - itse katsoin että hyvin tuo istuu ja jatkoin matkaa- ja siitä lähti -10p. !! Voi koira prkl! Niin oli taas fuskaamisen meininkiä jotta! Katseli varmaan että" viimeinen kyltti ennen maalia, en mä enää viitsi niin justiinsa tehdä." Harmittaa tuollainen "fuskaaminen" ihan senkin takia, kun koira on tokokoira niin sen pitäisi ihan automaattisesti pysähtyä perusasentoon seuraamisen päätteeksi. Sinnepäin ei ole sallittua. Ei meillä.  No mutta. Tavoitteet saavutimme kumminkin. RTK2 koulari tuli 86 pisteellä. Siellä oli muutama yhden pisteen ohjaajavirhe. En taas yrityksistä huolimatta tajunnut asettua kääntävien kylttien kohdalla oikein, eli kyltin eteen- ja siitä miinukset.

Seuraavaksi täytyy varmaan katsoa, minkälaisia liikkeitä mahtaa kuuluu Rally-Tokon voittajaluokkaan. En ole niitä edes vilkaissut. Rally on meillä ollut aina se kakkoslaji tokon viedessä voiton ja suurimman motivaation.

Kamera ei ollut - taaskaan- matkassa, mutta tässä kuva tiedonjanoisille. Kuvassa siis Rally-Tokon alokasluokan koulutustunnusdiplomi.

Avoimen luokan diplomissa tekstin väri on sininen. Näitä sitten kehyksiin ja seinälle tai laatikkoon pölyttymään. Nuo "koularit" eivät ole vielä virallisia, mutta Kennelliitto virallistanee lajin 1.5.2014, joten sen jälkeen lajista saatavat koulutustunnukset ovat yhtä virallisia kuin Tokostakin.

Sunnuntai 20.10

Joku kuuli mun eilisen toiveen eikä tänään satanut jalkarättejä (tai vettä) taivaalta. Aamupäivälenkki tehtiin ihanan kuulaassa syyskelissä ja käytiinpä lenkin varrelle sattuneella nurmikentällä hiukan "reenailemassakin".
Mitään treenivermeitä ei sattunut matkaan mukaan - paitsi namipussi taskuun- joten sen mukaan harjoiteltiin. Eilistä ohjattua harjoiteltiin mun hanskoilla, tai lähinnä nyt vain oikean ja vasemman ymmärtämistä ja sitä että sieltä käskyn päästä löytyy myös jotain noudettavaa :) Nouto on Mayan mielestä IHANAA, joten nouto itsessään ei ole ongelma. Ongelma isolla on O:lla on välillä liiallinen innokkuus ja siitä johtuva kapuloiden järsiminen. Tähänkin on pitänyt opetella vain oma tekniikkansa. Olen tehnyt paljon pelkkiä pitoharjoituksia, eli kapula suuhun ja kun Maya pitää kapulaa rauhallisesti suussaan sitä mälväämättä, palkka ja kehu.
    Tänään kyllä hanskat tipahteli perusasennossa pois suusta, mutta annettakoon se koiralle anteeksi. Sille kun ei ole opetettu hanskan noutoa erikseen ja silti se haki ne sekä vasemmalta että oikealta.
Otin myö seuruuta eri nopeuksissa (normaali - ja hidas vauhti sekä juoksu.)sekä paljon täyskäännöksiä. Täyskäännökset ovat parantuneet omasta mielestäni paljon. Alkuun Maya teki käännöksissä jonkin ihme väistöliikkeen ja juoksi sitten mut kiinni. Myöhemmin sain kuulla että mun vasen jalka "potkaisee" koiraa ja siitä Maya on sitten oppinut tämän väistöliikkeen automaattisesti. Täytyy aina muistaa tarkkailla (ainakin tämän uuvatin!) niitä omia koipia jotta eivät eläisi ihan omaa elämää.

Lenkin jälkeen otettiin kotona vielä parit Rally-Tokoliikkeet. Viikon päästä olisi taas yritys rallykisoissa. Haaveissa olisi se viimeinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta. Ne kinkerit onkin sitten vikat tälle vuodelle.

Tässä vielä muutama kuva kuluneen vuoden "Tähtihetkistä" tokorintamalla:

                                            Yllä: Tokokoe 24.8, Hki.  Tuomari: Hannele Pörsti
                                          Maya 267p. VOI1 ja luokkavoitto :)

                                          Tokokoe 11.7, Forssa. Tuomari: Ilkka Stèn
                                              Maya 254p. VOI2 ja luokkavoitto :)

Himpun verran harmitti tuossa Forssan kokeessa jääminen kahden pisteen päähän ykköstuloksesta.. Mutta sitä se elämä on ja ainakin kääpiösnautserin kanssa! Koskaan ei voi olla varma mitä tapahtuu :)

Tokotreenit 19.10

Pitkästä aikaa pääsimme jälleen ATD:n hallille treenaamaan. Taino, pitkästä ja pitkästä. Edellinen lauantai vierähti Lepaalla pilkullisten Knabstrupperhevosten - ja ponien merkeissä. Ikään kuin luvan kanssa lintsasin tuolloin tokoharkoista jotta pääsin kuvailemaan Peppihevosia :) Sitä ennen muutamat harkat peruuntuivat sairastelujen vuoksi.  Ja nyt sitten mennään taas tukka vinossa ja harjoitellaan  tulevia kokeita silmällä pitäen (siis jos niihin edes ikinä näin hallikaudella mahtuu..). Eikä sovi unohtaa sitä kenties Vuoden Suurinta virstanpylvästä: Messaria! Saimme kutsun siellä pidettävään tokonäytökseen, joten ei tässä laakereilla sovi lepäillä.

Mutta ne treenit. Meitä oli tänään paikalla vain kolme, joten saatiin kivan aktiiviset treenit aikaiseksi. Maya piti mukavasti kontaktia muhun alusta alkaen ja palkkasin sitä siitä usein. Sillä kun on edelleen havaittavissa tuota "kontakti tippuu" -ongelmaa. Nyt se oli oikein aktiivinen ja halusi tehdä töitä mun kanssa. Ja siis MUN, ei lohenmakuisten namikikkaroiden kanssa. Toivon ainakin niin.
Alkuun otettiin ohjatunnoudon alkeita. Siis todellakin alkeita. Me ei olla sitä harjoiteltu oikeastaan yhtään ja merkin vahvistaminenkin on ihan jääny, sillä Maya merkkaa kokeessa helposti sitte ruutumerkkejä oikein huolella. Tietysti sitä vois ottaa ja katsoa peiliin, sillä kyllä se on ohjaajassa se vika jos koira merkkaa ruutumerkit :D    Merkki kuitenkin löytyi kun otettiin ihan minimatka. Samoin kapula (otettiin ensin oikeaa ja mulla käsky "oikee"), tosin Maya vähän ihmetteli että mitä mä siellä kättäni heiluttelen ja kiljun jotain ihme käskyä. Ohjattua harjoittelin hetken ja sitte otettiin  Mayan kanssa yksi liikkuroitu luoksari stoppeineen. Se meni tosi hyvin muuten, ainoastaan seisomisessa valuu hiukan eteenpäin...taas. Hitto, nyt kun on saatu maahanmeno ja loppupa kuntoon niin seisominen alkaa valumaan. Mutta tätähän se on tokossa on; jatkuvaa hinkkaamista eikä koskaan tule valmista.

Pysäytystreeniä tehtiin tolpan kiertämisen kautta. Vauhtia ensin kunnolla ja sitten kunnon pysähdys josta palkka taakse. Jos vaan ohjaaja olis hiukan nopeampi jaloistaan (ja ehkä pääkopastaankin ) että pysyis koiran tahdissa niin hyvä olis. Tämän takia Mayasta ei muuten tullut agiliitäjää; se on niin nopea etten kerkeä kuin vasta nytkähtää liikkeelle ku koira jo hyppelee ja liitää jossain päin rataa.

Lopuksi vielä paikkistreeni ja ihan yllätyksenä tuli että Maya oli ollut levoton! Ei kuitenkaan noussut, mutta nyt paikkamakuu tehotreeniin, sillä 4min kokeessa on pitkä aika.

Tässä pikakatsaus päivän treeneihin. Maya oli todella iloisella fiiliksellä, mikä oli oikein ihanaa. Tauko on tehnyt hyvää sillekin.

Nyt toivon kaikki paikat ristissä ettei lunta sada ainakaan kovin paljon (?), jotta pääsemme ulos treenailemaan Rally-Tokoa virallisen Tokon lisäksi.