Hyökkäys

Jokainen meistä on tottunut siihen normaaliin arkeen jota joka päivä elämme. Aamulla ylös sängystä, suihkuun, aamupala, koira ulos, töihin jne.. Kaikilla meistä on omat rutiinimme joita noudatamme lähes orjallisesti. Mutta mitä sitten kun päivä katkeaa kamalalla tavalla? Meidän tavallinen arki katkesi yllättäen keskiviikkoiltana 27.pvä. Ei omasta, vaan ulkopuolisen syystä.

Olin itse kylässä joten en ollut paikalla todistamassa tapahtumaa. Onneksi. Avomieheni ja Maya olivat siis palaamassa lenkiltä kun naapurirapun vihainen koira oli lähdössä samaan aikaan omistajaperheensä kanssa ulos. Ari ja Maya olivat päässeet jo aivan rappumme eteen kun naapurin valtavan kokoinen sekarotuinen uros oli nykäissyt hihnansa poikki ja juossut n.kymmenen metrin matkan ja käynyt Mayan päälle. Ari oli seissyt koirien välissä ja yrittänyt kaikin tavoin estää suurta urosta vahingoittamasta Mayaa. Koiran omistaja oli myös nopeasti paikan päällä ja haki omansa pois.      Itse olin tietysti raivoissani kun tulin kotiin ja kuulin asiasta. Kävin heti Mayan läpi päästä varpaisiin todetakseni ettei koirassa näkynyt tai tuntunut mitään vamman merkkejä.             Seuraavana aamuna Maya vaikutti kuitenki pelottavan vaisulta. Sillä on tapana juosta pää kolmantena jalkana syömään, mutta nyt se nousi varovaisesti pediltään ja käveli hitaasti syömään. Taas kävin koiran läpi, mutta en huomannut mitään eikä koira antanut mitään kipusignaalia mihinkään "puristeluihin" tms.. Lähdimme ulos ja  huomasin Mayan kävelevän jäykästi ja sen varaavan enemmän painoa vasemmalle takajalalle. Meidän oli tarkoitus tehdä normaali tunnin lenkki, mutta luonnollisesti kaarsimme pian kotiin päin koiran tehtyä tarpeensa.  Kun kotona pesin koiran tassuja, löytyin viimein kipupiste. Kuivatessani oikeaa takajalkaa, Maya huusi kivusta. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä eläinlääkärille. Saimme ajan vielä samalle illalle Eläinklinikka Herttaan. Hertassa eläinlääkäri katsoi Mayan kävelyä ja totesi saman kuin minä aiemmin päivällä; koira kävelee jäykästi takajaloilla. Sitten venyteltiin molempia takajalkoja ja ammatti-ihminen löysi kipupisteen Mayan oikean jalan lonkka-reisi-akselilta. Maya rauhoitettiin lonkkien kuvaamista varten. Onneksi luut olivat ehjät. Lopullinen diagnoosi oli oikean reiden pehmytkudosvaurio. Ihan riittävä sekin, vaikka toki täytyy olla onnellinen siitä ettei luita murtunut. Hyvässä valaistuksessa löytyi vasemmasta kintereestä myös puremavamma. Olin tämän missannut jotenkin täysin (liikaa karvoja?). Mayalla on nyt kahden- kolmen viikon sairasloma. Tosin se on jo nyt täynnä energiaa ja haluaisi metsään juoksemaan. Tehokkaita nuo lääkkeet :) Lääkkeiksi määrättiin siis kipulääkkeitä ja antibioottia.

Myöntää täytyy että eläinlääkärillä purskahdin kahdesti itkuun. Minua suututti niin paljon se että kiltin ja tottelevaisen koiran kimppuun käydän KOTIOVELLA. Tottakai minua harmittaa myös se että treenitauko tulee olemaa pitkä ja mahdollisesti Messukeskuksen Tokonäytöksen saa nyt unohtaa. Tokonäytös Messarissa olisi ollut hyvää peeärrää käppänille :)
Vihan tunteita aiheutti myös se että Mayan päälle käynyt koira on hyökännyt aikaisemminkin toisen koiran päälle aiheuttaen puremavammoja. Kenties joskus tulee päivä jolloin tämä koira tappaa toisen koiran ja silloin siitä ei selviä rahalla.

Kyläilyä

Mikäs sen mukavampi tapa viettää pimeä marraskuinen ilta, kuin ihanan ystävän luona kylässä! Maya oppi aikoinaan nopeasti että Jennin luokse on TODELLA kiva mennä kyläilemään; siellä saa nameja ja Bellalla on puruluubaari auki 24/7. Siinä ei tarvittu naksuttimia tai muitakaan hilavitkuttimia kun ahne käppänä yhdisti Jennin nameihin ja mukaviin asioihin.  Ystävälläni Jennillä on myös siis koira (tunnenkohan kohta enää yhtään koiratonta ihmistä?!), virontyttö Bella. Bellalla on ehkä maailman ihanin ja lempein katse. Jos ei tietäisi, mikä jekkuilija Bella on, voisi pelkän katseen perusteella luulla koiran olevan maailman kiltein ja rauhallisin tapaus. Kiltti Bella kyllä on, mutta sillä on aina pari ässää hihassa joilla jymäyttää omistajaansa.

                                                                 
                                        Bella 1,5v.                          

Maya ja Bella tulevat hyvin toimeen. Bella on 1,5 vuotta vanha ja Maya siis kolmen. Bella yrittää päästä sinnikkäästi arvoasteikossa Mayan yläpuolelle, mutta sen verran on Mayakin aikuistunut että se ärähtää aina jossain välissä Bellalle jos se riekkuu liikaa. Yleensä esim.koirapuistossa Maya on se joka vetää hommat ihan överiksi, mutta nyt sen koko olemuksesta huokuu aikuisen koiran käytös. On mielenkiintoista seurata, miten koiran käytös muuttuu aina sen mukaa, minkälaista seuraa sillä on.

Ja ne herkut. Joskus olen sanonut ettei meidän Maya kerjää. No, nyt on kyllä vedettävä koko lause takaisin sisuksiin. Maya on nykyään kerjäämisen mestari. Jos se saa kyläpaikassa syötävää ( itse en anna pöydästä enkä muutenkaan "ilmaisia" nameja.) edes kerran, se rakastaa kyseistä kyläpaikkaa sen jälkeen ikuisesti. Jennin huushollikin on nykyään Mayan TOP-kympissä  ihan kärkikahinoissa :)
Pelkkää syömistä meidän kyläilyt eivät sentään ole. Koirat leikkivät ja painivat ja omistajat juoruavat- kuten asiaan kuuluu :) Maya on ainoa koirani, joten sille tekee todella hyvää päästä leikkimään muiden koirien kanssa.

                                                         
                                "Me mitään kerjätä"               

                                    Bella kuuntelee     


Kyläluutana toimimme jatkossakin kun kutsu vain jonnekin käy. Ystäviä ei ole koskaan liikaa!

Porvoon tokot 9.11

Lauantaina meillä oli koe Porvoossa. Paikka oli tuttu Porskin halli. Viime vuonna olimme tokokokeilemassa samassa paikassa, mutta vain luokkaa alempana. Tuolloin saimme toisen ykköstuloksen avoimesta (174p.)

Tuomarina lauantain kokeessa toimi Harri Laisi ja liikkurina puolisonsa Marketta Salo. Tämä kaksikko on todella mainio eikä heidän kehässään tarvitse jännittää turhaan. Liikkeenohjaaja -Salo kertoo kaikista liikkeistä selkeästi ja antaa ohjaajalle tarpeeksi aikaa. Olen meinaan ollut muutamassa kokeessa jossa liikkuri on ollut kuin p**seeseen ammuttu karhu ja se jos mikä vie ohjaajaan innon eikä ainakaan vähennä jännitystä jota ainakin itse tunnen edelleen jokaisessa kokeessa. Ei mitään sairaalloista jännitystä, mutta pientä vatsanpohjassa tuntuvaa kipristelyä :)  Mutta siis, itse kokeesta.  Voittajaluokkaan oli päässyt mukaan viisi koirakkoa joista meillä Mayan kanssa oli numero kolme. Maya oli jälleen kooltaan pienin osallistuja. Muut osallistujat edustivat seuraavia rotuja: pumi, isovillakoira, bordercollie ja suursnautseri.
Paikkamakuu suoritettiin ensimmäisenä. Mayalla on valitettavan usein tapana kääntää itsensä makaamaan lonkalle. Tällä kertaa se ei onneksi tehnyt niin, vaan Maya oli maannut koko neljä minuuttia itse rauhallisuuden perikuvana. Onneksi, sillä tuomari päätti sakottaa kaikkia lonkalla makaajia pistevähennyksellä.   Pumin lähtiessä ensimmäisenä tekemään yksilösuoritusta, menin hetsaamaan Mayaa hallin ulkopuolelle. Tiedä sitten, oliko virittämisestä mitään hyötyä, mutta tässä meidän tulosrivi:


1. Paikalla makaaminen                       10
2. Seuraaminen taluttimetta                  8,5
3. Istuminen seuraamisen yhteydessä   10
4. Luoksetulo                                      9,5
5. Ruutu                                              10
6.Estehyppy                                        7
7.Metallinouto                                     7
8.Tunnistusnouto                                 5
9.Kauko-ohjaus                                  9
10.Kokonaisvaikutus                           8,5



Ja vielä omat näkemykseni pisteisiin:

1. Paikkis- käytiin jo läpi.Oli tosi hyvä ja nousi perusasentoon nopeasti ja siististi.
2.Seuruu oli ihan perussettiä; kontakti tippuili ja kerran Maya jäi vähän jälkeen. Mutta perusasennot oli hyviä ja sivuaskeleet sekä paikallaan käännökset mielestäni tosi kivoja. Ei huono arvosana kun tuomarit kuitenkin arvostelevat seuraamisen voittajassa aika tiukasti :)
3.Meidän paras liike meni taas putkeen :)
4.Luoksarissa valahti ihan himpun maahanmenossa. Tuli niin vauhdilla että liuku väkisin merkiltä.Siitä vissiin puolikas pois.
5.Ruutu hiano! :) Navigoi ihan suoraan ruutuun vaikka treeneissä on temppuillu ja menny seisomaan ihan ruudun oikeaan reunaan. Nyt meni nätisti keskelle ja pysähty mun "seis"-käskyllä ku seinään. Luoksetulo oli niin vauhdikas että yleisö rupes nauramaan.
6.Siis mitä tässä tapahtui?! Hyppy ja nouto oli ihan priimaa, mutta lopussa Maya sylkäs kapulan mun jalkojen juureen ja tuli seisomaan mun viereen.Liikkuri kerkes sanomaan "käsky" ennenku oikein edes tajusin mitä tapahtu. IKINÄ ennen toi ei ole tehnyt tollasta!!Ja sitten, kokeessa!
7.No tämä oli kanssa sarjassamme Mayan kettuiluja: irtosi hyvin metallille, haki hienosti, mutta takaisin tultaessa se tiputti kapulan kun matkaa oli vain n.puoli metriä. Annoin heti uuden käskyn.Maya otti kapulan ja tuli sivulle mutta ei tehny perusasentoa. *huoh*
8.Tunnari: siis voi elämä!! :( taas koira irtos hyvin ja lähti tekemään hienoa nenätyötä löytäen oman kapulan.Jostain syytä se ei kokeessa ota ikinä heti sitä omaa palikkaansa vaan sen on haisteltava koko rivistö ja sitte se kadottaa koko homman idean ja keskittyy kaikkeen muuhun.Tälläkin kertaa matosta löytyi joku haju ja jouduin antamaan uuden käskyn. Maya haisteli rivistön ja otti oman kapulan suuhun ja piti sitä suussaan vaikka kuinka ja kauan. Mielessäni noiduin koiran ja VIHDOIN se älysi lähteä palautushommiin. Tosiaan, tiputtihan se sen helkkarin palikan vielä kertaalleen ja oikeastihan liike olisi ollut nolla, mutta tuomari antoi jostain syystä viisi armopistettä ;)
9.Kaukot. vaihdot meni muuten hyvin, mutta ensimmäiseen vaihtoon (seiso) piti antaa kaksi käskyä.Höh. Maya ei onneksi liikkunut mihinkään ja se nousi hyvin perusasentoon.

Kehästä lähdin vähän apealla mielin sillä minulla oli tunne etteivät pisteemme riittäneet millään ykköseen. Palkattuani Mayan kehän ulkopuolella, tuli yksi toimitsijoista kertomaan tuloksemme ja olin kuin puulla päähän lyöty; saimme ykköstuloksen ja vielä parhaat pisteemme voittajaluokasta :) Lisäksi haave TK3-koulutustunnuksesta tälle vuodelle oli juuri toteutunut.  Arin kanssa jännäsimme kahden viimeisen kilpailijan suorituksia ja mietimme, pääsisinköhän palkintopallille vikassa kokeessamme. Niinhän siinä lopulta kävi että Maya sijoittui toiseksi 274,5 pisteellä. Voittaja-bordercolliella oli huimat 297 pistettä.

Nyt on tämän vuoden kilpailut ja kokeet paketissa. Kaikki mitä haettiin, on saavutettu. Tai itse asiassa tavoitteena oli ensin vain ykköstulos voittajasta.Mutta niinhän siinä käy että nälkä kasvaa syödessä ja sitä mukaa myös tavoitteet :) Ensi vuonna olisi tarkoitus korkata EVL. Mutta kunhan nyt saadaan ensin liikkeet kuntoon.
Tsemppiä kaikille muille tokoilijoille! Tämä mukava harrastus kasvattaa luonnetta :)
-Heidi

Pyhäinpäivä

Tänään, Pyhäinpäivänä, oli taas aikaa antaa muutama ajatus niille läheisille, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.  Kävimme iltakävelyllä hautausmaalla ja veimme kynttilät poisnukkuneiden rakkaidemme muistoksi. Hautausmaalla oli varsinainen ruuhka, mutta pimeä hautausmaa tuhansine kynttilöineen antoi niin upean tunnelatauksen, ettei "muutama" ihminen siinä haitannut.

Tämä vuosi on ollut meille erityisen raskas. Olemme kokeneet kahdesti läheisen ihmisen menetyksen lyhyen ajan sisällä. Tähdeksi taivaalle liittyi myös Arin kääpiöpinseri Sara. Koirataivaassa ovat nyt siis kaikki kääpiöpinserimme.

                   Kääpiöpinserinarttu Mir Mixx Peace "Raisa"  16.2.2001-24.11.2010

Kääpiöpinserisisarukset, narttu FI MVA Dada Do`s Just In Time "Sara" 11.2.2000-1.7.2013
               sekä uros FI MVA Dada Do`s Jewel Junior "Onni" 11.2.2000-7.1.2012

Muistoja ei meiltä onneksi kukaan vie ja koiran virkaa meillä toimittaa hyvin kiitettävästi Maya:

                                   

Karjaa kutsuu

Pitkään ja hartaasti odotettu Rally-Tokokisa ja paljon paineita . Toiveita oli päivälle..no..paljon, sillä jos kilpailusta tulisi hyväksytty tulos, siirtyisi Maya voittajaluokkaan ja saisi koulutustunnuksen RTK2.

Edellisenä iltana minun oli tarkoitus katsoa vielä kisakirjeestä tarkka osoite ja ottaa kisavastaavan puhelinnumero ylös, mutta kuinkas kävikään; netti simahti ja siinä sitä ihmeteltiin että "mikäs se osoite mahtoikaan olla ?!" Tien nimen muistin kyllä, mutta koska alue ei ollut tuttu meistä kummallekaan, oli kartasta tarkoitus katsoa ajo-ohjeita (kisakirjeessä ei sellaista suurta kummajaista, kuin ajo-ohje, edes tunnettu ). Naputtelin viestiä Rally-ystävälleni Sannalle joka katsoi minulle netistä osoitteen (KIITOS SANNA!) ja Ari soitteli siskonpojaltaan ajo-ohjeita. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset ovat arvokkaita kun hätä iskee. Hädäksihän luetaan toki myös se jos netti ei toimi ja sähköpostissa on kisakirje :D

Paikka löytyi hyvin. Maya aloitti tutun piippiviestinnän heti autosta päästyään. Onneksi se rauhoittuu nykyään kohtalaisen nopeasti kun huomaa etten päästä sitä EDELLEENKÄÄN muiden kanssa leikkimään.

 Lähtövuoromme oli kuudentena. Kilpailijoita oli yhteensä 13. Numerolappuja ei jostain kumman syystä ollut, joten lähtölistasta piti itse katsoa, minkä rotuinen koira starttaa ennen omaa vuoroa ja pitää huoli että itse on ajoissa paikalla.          Tuomarimme, Anna Klingenberg, oli tehnyt helpohkon radan jossa oli yhteensä 16 tehtäväkylttiä. Heti alussa oli kyltit 360 astetta vasempaan ja 360 astetta oikeaan. Onneksi olin hinkannut ensiksi mainittua kotona ja Maya kääntyi hyvin käyttäen takapäätään. Koko rata meni mielestäni hyvin ja nopeasti. Vain pujottelussa tuli selkeä yhteistyöstiplu kun Maya rupesi haistelemaan mattoa. Sain sen onneksi nopeasti mukaan ja siitä lähti vain -1p. Mutta sitten.. Viimeinen kyltti, se murheenkryyni koko kisassa. Tehtävänä seisoi: ISTU, yksi askel ISTU, kaksi askelta ISTU, kolme askelta ISTU. Mitä tekikään Maya-apina! Se oli ensimmäisessä perusasennossa vain niiannut - itse katsoin että hyvin tuo istuu ja jatkoin matkaa- ja siitä lähti -10p. !! Voi koira prkl! Niin oli taas fuskaamisen meininkiä jotta! Katseli varmaan että" viimeinen kyltti ennen maalia, en mä enää viitsi niin justiinsa tehdä." Harmittaa tuollainen "fuskaaminen" ihan senkin takia, kun koira on tokokoira niin sen pitäisi ihan automaattisesti pysähtyä perusasentoon seuraamisen päätteeksi. Sinnepäin ei ole sallittua. Ei meillä.  No mutta. Tavoitteet saavutimme kumminkin. RTK2 koulari tuli 86 pisteellä. Siellä oli muutama yhden pisteen ohjaajavirhe. En taas yrityksistä huolimatta tajunnut asettua kääntävien kylttien kohdalla oikein, eli kyltin eteen- ja siitä miinukset.

Seuraavaksi täytyy varmaan katsoa, minkälaisia liikkeitä mahtaa kuuluu Rally-Tokon voittajaluokkaan. En ole niitä edes vilkaissut. Rally on meillä ollut aina se kakkoslaji tokon viedessä voiton ja suurimman motivaation.

Kamera ei ollut - taaskaan- matkassa, mutta tässä kuva tiedonjanoisille. Kuvassa siis Rally-Tokon alokasluokan koulutustunnusdiplomi.

Avoimen luokan diplomissa tekstin väri on sininen. Näitä sitten kehyksiin ja seinälle tai laatikkoon pölyttymään. Nuo "koularit" eivät ole vielä virallisia, mutta Kennelliitto virallistanee lajin 1.5.2014, joten sen jälkeen lajista saatavat koulutustunnukset ovat yhtä virallisia kuin Tokostakin.

Sunnuntai 20.10

Joku kuuli mun eilisen toiveen eikä tänään satanut jalkarättejä (tai vettä) taivaalta. Aamupäivälenkki tehtiin ihanan kuulaassa syyskelissä ja käytiinpä lenkin varrelle sattuneella nurmikentällä hiukan "reenailemassakin".
Mitään treenivermeitä ei sattunut matkaan mukaan - paitsi namipussi taskuun- joten sen mukaan harjoiteltiin. Eilistä ohjattua harjoiteltiin mun hanskoilla, tai lähinnä nyt vain oikean ja vasemman ymmärtämistä ja sitä että sieltä käskyn päästä löytyy myös jotain noudettavaa :) Nouto on Mayan mielestä IHANAA, joten nouto itsessään ei ole ongelma. Ongelma isolla on O:lla on välillä liiallinen innokkuus ja siitä johtuva kapuloiden järsiminen. Tähänkin on pitänyt opetella vain oma tekniikkansa. Olen tehnyt paljon pelkkiä pitoharjoituksia, eli kapula suuhun ja kun Maya pitää kapulaa rauhallisesti suussaan sitä mälväämättä, palkka ja kehu.
    Tänään kyllä hanskat tipahteli perusasennossa pois suusta, mutta annettakoon se koiralle anteeksi. Sille kun ei ole opetettu hanskan noutoa erikseen ja silti se haki ne sekä vasemmalta että oikealta.
Otin myö seuruuta eri nopeuksissa (normaali - ja hidas vauhti sekä juoksu.)sekä paljon täyskäännöksiä. Täyskäännökset ovat parantuneet omasta mielestäni paljon. Alkuun Maya teki käännöksissä jonkin ihme väistöliikkeen ja juoksi sitten mut kiinni. Myöhemmin sain kuulla että mun vasen jalka "potkaisee" koiraa ja siitä Maya on sitten oppinut tämän väistöliikkeen automaattisesti. Täytyy aina muistaa tarkkailla (ainakin tämän uuvatin!) niitä omia koipia jotta eivät eläisi ihan omaa elämää.

Lenkin jälkeen otettiin kotona vielä parit Rally-Tokoliikkeet. Viikon päästä olisi taas yritys rallykisoissa. Haaveissa olisi se viimeinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta. Ne kinkerit onkin sitten vikat tälle vuodelle.

Tässä vielä muutama kuva kuluneen vuoden "Tähtihetkistä" tokorintamalla:

                                            Yllä: Tokokoe 24.8, Hki.  Tuomari: Hannele Pörsti
                                          Maya 267p. VOI1 ja luokkavoitto :)

                                          Tokokoe 11.7, Forssa. Tuomari: Ilkka Stèn
                                              Maya 254p. VOI2 ja luokkavoitto :)

Himpun verran harmitti tuossa Forssan kokeessa jääminen kahden pisteen päähän ykköstuloksesta.. Mutta sitä se elämä on ja ainakin kääpiösnautserin kanssa! Koskaan ei voi olla varma mitä tapahtuu :)

Tokotreenit 19.10

Pitkästä aikaa pääsimme jälleen ATD:n hallille treenaamaan. Taino, pitkästä ja pitkästä. Edellinen lauantai vierähti Lepaalla pilkullisten Knabstrupperhevosten - ja ponien merkeissä. Ikään kuin luvan kanssa lintsasin tuolloin tokoharkoista jotta pääsin kuvailemaan Peppihevosia :) Sitä ennen muutamat harkat peruuntuivat sairastelujen vuoksi.  Ja nyt sitten mennään taas tukka vinossa ja harjoitellaan  tulevia kokeita silmällä pitäen (siis jos niihin edes ikinä näin hallikaudella mahtuu..). Eikä sovi unohtaa sitä kenties Vuoden Suurinta virstanpylvästä: Messaria! Saimme kutsun siellä pidettävään tokonäytökseen, joten ei tässä laakereilla sovi lepäillä.

Mutta ne treenit. Meitä oli tänään paikalla vain kolme, joten saatiin kivan aktiiviset treenit aikaiseksi. Maya piti mukavasti kontaktia muhun alusta alkaen ja palkkasin sitä siitä usein. Sillä kun on edelleen havaittavissa tuota "kontakti tippuu" -ongelmaa. Nyt se oli oikein aktiivinen ja halusi tehdä töitä mun kanssa. Ja siis MUN, ei lohenmakuisten namikikkaroiden kanssa. Toivon ainakin niin.
Alkuun otettiin ohjatunnoudon alkeita. Siis todellakin alkeita. Me ei olla sitä harjoiteltu oikeastaan yhtään ja merkin vahvistaminenkin on ihan jääny, sillä Maya merkkaa kokeessa helposti sitte ruutumerkkejä oikein huolella. Tietysti sitä vois ottaa ja katsoa peiliin, sillä kyllä se on ohjaajassa se vika jos koira merkkaa ruutumerkit :D    Merkki kuitenkin löytyi kun otettiin ihan minimatka. Samoin kapula (otettiin ensin oikeaa ja mulla käsky "oikee"), tosin Maya vähän ihmetteli että mitä mä siellä kättäni heiluttelen ja kiljun jotain ihme käskyä. Ohjattua harjoittelin hetken ja sitte otettiin  Mayan kanssa yksi liikkuroitu luoksari stoppeineen. Se meni tosi hyvin muuten, ainoastaan seisomisessa valuu hiukan eteenpäin...taas. Hitto, nyt kun on saatu maahanmeno ja loppupa kuntoon niin seisominen alkaa valumaan. Mutta tätähän se on tokossa on; jatkuvaa hinkkaamista eikä koskaan tule valmista.

Pysäytystreeniä tehtiin tolpan kiertämisen kautta. Vauhtia ensin kunnolla ja sitten kunnon pysähdys josta palkka taakse. Jos vaan ohjaaja olis hiukan nopeampi jaloistaan (ja ehkä pääkopastaankin ) että pysyis koiran tahdissa niin hyvä olis. Tämän takia Mayasta ei muuten tullut agiliitäjää; se on niin nopea etten kerkeä kuin vasta nytkähtää liikkeelle ku koira jo hyppelee ja liitää jossain päin rataa.

Lopuksi vielä paikkistreeni ja ihan yllätyksenä tuli että Maya oli ollut levoton! Ei kuitenkaan noussut, mutta nyt paikkamakuu tehotreeniin, sillä 4min kokeessa on pitkä aika.

Tässä pikakatsaus päivän treeneihin. Maya oli todella iloisella fiiliksellä, mikä oli oikein ihanaa. Tauko on tehnyt hyvää sillekin.

Nyt toivon kaikki paikat ristissä ettei lunta sada ainakaan kovin paljon (?), jotta pääsemme ulos treenailemaan Rally-Tokoa virallisen Tokon lisäksi.