torstai 21. marraskuuta 2013

Kyläilyä

Mikäs sen mukavampi tapa viettää pimeä marraskuinen ilta, kuin ihanan ystävän luona kylässä! Maya oppi aikoinaan nopeasti että Jennin luokse on TODELLA kiva mennä kyläilemään; siellä saa nameja ja Bellalla on puruluubaari auki 24/7. Siinä ei tarvittu naksuttimia tai muitakaan hilavitkuttimia kun ahne käppänä yhdisti Jennin nameihin ja mukaviin asioihin.  Ystävälläni Jennillä on myös siis koira (tunnenkohan kohta enää yhtään koiratonta ihmistä?!), virontyttö Bella. Bellalla on ehkä maailman ihanin ja lempein katse. Jos ei tietäisi, mikä jekkuilija Bella on, voisi pelkän katseen perusteella luulla koiran olevan maailman kiltein ja rauhallisin tapaus. Kiltti Bella kyllä on, mutta sillä on aina pari ässää hihassa joilla jymäyttää omistajaansa.

                                                                 
                                        Bella 1,5v.                          

Maya ja Bella tulevat hyvin toimeen. Bella on 1,5 vuotta vanha ja Maya siis kolmen. Bella yrittää päästä sinnikkäästi arvoasteikossa Mayan yläpuolelle, mutta sen verran on Mayakin aikuistunut että se ärähtää aina jossain välissä Bellalle jos se riekkuu liikaa. Yleensä esim.koirapuistossa Maya on se joka vetää hommat ihan överiksi, mutta nyt sen koko olemuksesta huokuu aikuisen koiran käytös. On mielenkiintoista seurata, miten koiran käytös muuttuu aina sen mukaa, minkälaista seuraa sillä on.

Ja ne herkut. Joskus olen sanonut ettei meidän Maya kerjää. No, nyt on kyllä vedettävä koko lause takaisin sisuksiin. Maya on nykyään kerjäämisen mestari. Jos se saa kyläpaikassa syötävää ( itse en anna pöydästä enkä muutenkaan "ilmaisia" nameja.) edes kerran, se rakastaa kyseistä kyläpaikkaa sen jälkeen ikuisesti. Jennin huushollikin on nykyään Mayan TOP-kympissä  ihan kärkikahinoissa :)
Pelkkää syömistä meidän kyläilyt eivät sentään ole. Koirat leikkivät ja painivat ja omistajat juoruavat- kuten asiaan kuuluu :) Maya on ainoa koirani, joten sille tekee todella hyvää päästä leikkimään muiden koirien kanssa.

                                                         
                                "Me mitään kerjätä"               



                                    Bella kuuntelee     


Kyläluutana toimimme jatkossakin kun kutsu vain jonnekin käy. Ystäviä ei ole koskaan liikaa!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Porvoon tokot 9.11

Lauantaina meillä oli koe Porvoossa. Paikka oli tuttu Porskin halli. Viime vuonna olimme tokokokeilemassa samassa paikassa, mutta vain luokkaa alempana. Tuolloin saimme toisen ykköstuloksen avoimesta (174p.)

Tuomarina lauantain kokeessa toimi Harri Laisi ja liikkurina puolisonsa Marketta Salo. Tämä kaksikko on todella mainio eikä heidän kehässään tarvitse jännittää turhaan. Liikkeenohjaaja -Salo kertoo kaikista liikkeistä selkeästi ja antaa ohjaajalle tarpeeksi aikaa. Olen meinaan ollut muutamassa kokeessa jossa liikkuri on ollut kuin p**seeseen ammuttu karhu ja se jos mikä vie ohjaajaan innon eikä ainakaan vähennä jännitystä jota ainakin itse tunnen edelleen jokaisessa kokeessa. Ei mitään sairaalloista jännitystä, mutta pientä vatsanpohjassa tuntuvaa kipristelyä :)  Mutta siis, itse kokeesta.  Voittajaluokkaan oli päässyt mukaan viisi koirakkoa joista meillä Mayan kanssa oli numero kolme. Maya oli jälleen kooltaan pienin osallistuja. Muut osallistujat edustivat seuraavia rotuja: pumi, isovillakoira, bordercollie ja suursnautseri.
Paikkamakuu suoritettiin ensimmäisenä. Mayalla on valitettavan usein tapana kääntää itsensä makaamaan lonkalle. Tällä kertaa se ei onneksi tehnyt niin, vaan Maya oli maannut koko neljä minuuttia itse rauhallisuuden perikuvana. Onneksi, sillä tuomari päätti sakottaa kaikkia lonkalla makaajia pistevähennyksellä.   Pumin lähtiessä ensimmäisenä tekemään yksilösuoritusta, menin hetsaamaan Mayaa hallin ulkopuolelle. Tiedä sitten, oliko virittämisestä mitään hyötyä, mutta tässä meidän tulosrivi:


1. Paikalla makaaminen                       10
2. Seuraaminen taluttimetta                  8,5
3. Istuminen seuraamisen yhteydessä   10
4. Luoksetulo                                      9,5
5. Ruutu                                              10
6.Estehyppy                                        7
7.Metallinouto                                     7
8.Tunnistusnouto                                 5
9.Kauko-ohjaus                                  9
10.Kokonaisvaikutus                           8,5



Ja vielä omat näkemykseni pisteisiin:

1. Paikkis- käytiin jo läpi.Oli tosi hyvä ja nousi perusasentoon nopeasti ja siististi.
2.Seuruu oli ihan perussettiä; kontakti tippuili ja kerran Maya jäi vähän jälkeen. Mutta perusasennot oli hyviä ja sivuaskeleet sekä paikallaan käännökset mielestäni tosi kivoja. Ei huono arvosana kun tuomarit kuitenkin arvostelevat seuraamisen voittajassa aika tiukasti :)
3.Meidän paras liike meni taas putkeen :)
4.Luoksarissa valahti ihan himpun maahanmenossa. Tuli niin vauhdilla että liuku väkisin merkiltä.Siitä vissiin puolikas pois.
5.Ruutu hiano! :) Navigoi ihan suoraan ruutuun vaikka treeneissä on temppuillu ja menny seisomaan ihan ruudun oikeaan reunaan. Nyt meni nätisti keskelle ja pysähty mun "seis"-käskyllä ku seinään. Luoksetulo oli niin vauhdikas että yleisö rupes nauramaan.
6.Siis mitä tässä tapahtui?! Hyppy ja nouto oli ihan priimaa, mutta lopussa Maya sylkäs kapulan mun jalkojen juureen ja tuli seisomaan mun viereen.Liikkuri kerkes sanomaan "käsky" ennenku oikein edes tajusin mitä tapahtu. IKINÄ ennen toi ei ole tehnyt tollasta!!Ja sitten, kokeessa!
7.No tämä oli kanssa sarjassamme Mayan kettuiluja: irtosi hyvin metallille, haki hienosti, mutta takaisin tultaessa se tiputti kapulan kun matkaa oli vain n.puoli metriä. Annoin heti uuden käskyn.Maya otti kapulan ja tuli sivulle mutta ei tehny perusasentoa. *huoh*
8.Tunnari: siis voi elämä!! :( taas koira irtos hyvin ja lähti tekemään hienoa nenätyötä löytäen oman kapulan.Jostain syytä se ei kokeessa ota ikinä heti sitä omaa palikkaansa vaan sen on haisteltava koko rivistö ja sitte se kadottaa koko homman idean ja keskittyy kaikkeen muuhun.Tälläkin kertaa matosta löytyi joku haju ja jouduin antamaan uuden käskyn. Maya haisteli rivistön ja otti oman kapulan suuhun ja piti sitä suussaan vaikka kuinka ja kauan. Mielessäni noiduin koiran ja VIHDOIN se älysi lähteä palautushommiin. Tosiaan, tiputtihan se sen helkkarin palikan vielä kertaalleen ja oikeastihan liike olisi ollut nolla, mutta tuomari antoi jostain syystä viisi armopistettä ;)
9.Kaukot. vaihdot meni muuten hyvin, mutta ensimmäiseen vaihtoon (seiso) piti antaa kaksi käskyä.Höh. Maya ei onneksi liikkunut mihinkään ja se nousi hyvin perusasentoon.

Kehästä lähdin vähän apealla mielin sillä minulla oli tunne etteivät pisteemme riittäneet millään ykköseen. Palkattuani Mayan kehän ulkopuolella, tuli yksi toimitsijoista kertomaan tuloksemme ja olin kuin puulla päähän lyöty; saimme ykköstuloksen ja vielä parhaat pisteemme voittajaluokasta :) Lisäksi haave TK3-koulutustunnuksesta tälle vuodelle oli juuri toteutunut.  Arin kanssa jännäsimme kahden viimeisen kilpailijan suorituksia ja mietimme, pääsisinköhän palkintopallille vikassa kokeessamme. Niinhän siinä lopulta kävi että Maya sijoittui toiseksi 274,5 pisteellä. Voittaja-bordercolliella oli huimat 297 pistettä.

Nyt on tämän vuoden kilpailut ja kokeet paketissa. Kaikki mitä haettiin, on saavutettu. Tai itse asiassa tavoitteena oli ensin vain ykköstulos voittajasta.Mutta niinhän siinä käy että nälkä kasvaa syödessä ja sitä mukaa myös tavoitteet :) Ensi vuonna olisi tarkoitus korkata EVL. Mutta kunhan nyt saadaan ensin liikkeet kuntoon.
Tsemppiä kaikille muille tokoilijoille! Tämä mukava harrastus kasvattaa luonnetta :)
-Heidi

lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivä

Tänään, Pyhäinpäivänä, oli taas aikaa antaa muutama ajatus niille läheisille, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.  Kävimme iltakävelyllä hautausmaalla ja veimme kynttilät poisnukkuneiden rakkaidemme muistoksi. Hautausmaalla oli varsinainen ruuhka, mutta pimeä hautausmaa tuhansine kynttilöineen antoi niin upean tunnelatauksen, ettei "muutama" ihminen siinä haitannut.






Tämä vuosi on ollut meille erityisen raskas. Olemme kokeneet kahdesti läheisen ihmisen menetyksen lyhyen ajan sisällä. Tähdeksi taivaalle liittyi myös Arin kääpiöpinseri Sara. Koirataivaassa ovat nyt siis kaikki kääpiöpinserimme.


                   Kääpiöpinserinarttu Mir Mixx Peace "Raisa"  16.2.2001-24.11.2010


Kääpiöpinserisisarukset, narttu FI MVA Dada Do`s Just In Time "Sara" 11.2.2000-1.7.2013
               sekä uros FI MVA Dada Do`s Jewel Junior "Onni" 11.2.2000-7.1.2012

Muistoja ei meiltä onneksi kukaan vie ja koiran virkaa meillä toimittaa hyvin kiitettävästi Maya: