Olin itse kylässä joten en ollut paikalla todistamassa tapahtumaa. Onneksi. Avomieheni ja Maya olivat siis palaamassa lenkiltä kun naapurirapun vihainen koira oli lähdössä samaan aikaan omistajaperheensä kanssa ulos. Ari ja Maya olivat päässeet jo aivan rappumme eteen kun naapurin valtavan kokoinen sekarotuinen uros oli nykäissyt hihnansa poikki ja juossut n.kymmenen metrin matkan ja käynyt Mayan päälle. Ari oli seissyt koirien välissä ja yrittänyt kaikin tavoin estää suurta urosta vahingoittamasta Mayaa. Koiran omistaja oli myös nopeasti paikan päällä ja haki omansa pois. Itse olin tietysti raivoissani kun tulin kotiin ja kuulin asiasta. Kävin heti Mayan läpi päästä varpaisiin todetakseni ettei koirassa näkynyt tai tuntunut mitään vamman merkkejä. Seuraavana aamuna Maya vaikutti kuitenki pelottavan vaisulta. Sillä on tapana juosta pää kolmantena jalkana syömään, mutta nyt se nousi varovaisesti pediltään ja käveli hitaasti syömään. Taas kävin koiran läpi, mutta en huomannut mitään eikä koira antanut mitään kipusignaalia mihinkään "puristeluihin" tms.. Lähdimme ulos ja huomasin Mayan kävelevän jäykästi ja sen varaavan enemmän painoa vasemmalle takajalalle. Meidän oli tarkoitus tehdä normaali tunnin lenkki, mutta luonnollisesti kaarsimme pian kotiin päin koiran tehtyä tarpeensa. Kun kotona pesin koiran tassuja, löytyin viimein kipupiste. Kuivatessani oikeaa takajalkaa, Maya huusi kivusta. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä eläinlääkärille. Saimme ajan vielä samalle illalle Eläinklinikka Herttaan. Hertassa eläinlääkäri katsoi Mayan kävelyä ja totesi saman kuin minä aiemmin päivällä; koira kävelee jäykästi takajaloilla. Sitten venyteltiin molempia takajalkoja ja ammatti-ihminen löysi kipupisteen Mayan oikean jalan lonkka-reisi-akselilta. Maya rauhoitettiin lonkkien kuvaamista varten. Onneksi luut olivat ehjät. Lopullinen diagnoosi oli oikean reiden pehmytkudosvaurio. Ihan riittävä sekin, vaikka toki täytyy olla onnellinen siitä ettei luita murtunut. Hyvässä valaistuksessa löytyi vasemmasta kintereestä myös puremavamma. Olin tämän missannut jotenkin täysin (liikaa karvoja?). Mayalla on nyt kahden- kolmen viikon sairasloma. Tosin se on jo nyt täynnä energiaa ja haluaisi metsään juoksemaan. Tehokkaita nuo lääkkeet :) Lääkkeiksi määrättiin siis kipulääkkeitä ja antibioottia.
Myöntää täytyy että eläinlääkärillä purskahdin kahdesti itkuun. Minua suututti niin paljon se että kiltin ja tottelevaisen koiran kimppuun käydän KOTIOVELLA. Tottakai minua harmittaa myös se että treenitauko tulee olemaa pitkä ja mahdollisesti Messukeskuksen Tokonäytöksen saa nyt unohtaa. Tokonäytös Messarissa olisi ollut hyvää peeärrää käppänille :)
Vihan tunteita aiheutti myös se että Mayan päälle käynyt koira on hyökännyt aikaisemminkin toisen koiran päälle aiheuttaen puremavammoja. Kenties joskus tulee päivä jolloin tämä koira tappaa toisen koiran ja silloin siitä ei selviä rahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti